yks osa mussa sanoo et mun pitäis viiltää itteeni nii kovaa et taju lähtis siit kivusta, mut mä vaa en pysty... Mua sattuu, mä en kestä enää, kaikki menee päin persettä koulu ja kaikki. mul on hetkii päiväs millo oon onnelline, mut sit se ilosuus romahtaa ja tulee ahistus. anteks et oon tääl ja etten osaa tehä mitää oikein. Anteeks mun kavereille jota oon loukannu ja haukkunu joka helvetin päivä. mut muistakaa se et mä en oo muutaku itsesäälissä rypevä paska, joka tuottaa muille huonoo oloo, anteeksi et oon tääl
I really ment that
xoxo, maria
);
VastaaPoista